lauantai 3. helmikuuta 2018

Elämää talvisella joella

Koko talven sulana pysyvä virta on tärkeä paikka talvehtiville linnuille, mutta myös eläimille. Ja on se tärkeä minullekin. Vesielementti vetoaa kaikkina vuodenaikoina, mutta talvella sillä on vielä suurempi merkitys, koska sulapaikkoja ei ole kovin paljon. Kitkajoen vesistössä niitä on useita, jo alussa Kiveskoski jossa Kitkajärven vedet aloittavat matkansa kohti Paanajärveä. Koskikarat ovat Kiveskosken kuuluisimpia talvilintuja, mutta on siellä talvehtivia joutseniakin.


Rannalta löytyy usein erilaisia jälkiä, tässä saukon jälki.






Hiljaisuudessa kuuluu vain koskikarojen laulu.


Etelän taivaanrannan pilvikerros peittää auringon, pakkasta on sen verran, että koskenniskan lahdelle muodostuu pakkasusvaa.






Ylävirrassa väreilee ja loiskuu. Kaksi saukkoa pulikoi keskellä virtaa. Ne ovat enemmän veden alla kuin päällä, mutta vähän väliä vilahtaa pää, häntä tai vartalo.


Toinen saukoista kiipeää hetkeksi kosken keskellä olevalle kivelle levähtämään. Se on niin kaukana, että ei ole toivoakaan saada kunnon kuvaa.


Veteen sukeltelemaan jäänyt saukko lähtee uimaan kohti rantaa, eli lähemmäs minua. Se jää rantakivien taakse ja en näe siitä kuin nenänpään.


Sitten se alkaa uida rannan tuntumassa minua kohti. Sen ollessa veden alla näkyy ilmakupia, josta voi nähdä missä se on. Välillä se nostaa pään pintaan, mutta välimatka on edelleen pitkä. Odotan jännittyneenä.


Ja niin siinä käy, että juuri kun saukko on minun kohdallani se huomaa minut ja sukeltaa. En ehtinyt saada kuvaan kuin selän.






Pakkasusva, virtaava vesi, heijastukset, lumikuorrutteiset rantakivet ja huurteen koristamat puut, niiden vuoksi palaan tänne aina uudelleen.












Vaikka koskikaroja on paljon, niin harvemmin niitä kuvaan. Minun kuvauskalustoni ei ole lintukuvaukseen sopivaa, mutta tämä koskikara jäi ystävällisesti istumaan rannan lähelle ja viipyi siinä sen verran pitkään, että sain lyhyelläkin putkella jotain kuvaan.



26 kommenttia:

  1. Kuorrutetut puut ja rantakivet, söpö koskikara ja vielä saukkokin...Kauniita talvipäivän kuvia!

    VastaaPoista
  2. Kuviesi vuoksi, Seita, palaan minäkin tänne aina uudelleen. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Hauskat saukot.

    Paikka on tärkeä myös minulle, kun saan katsella kuviasi sieltä, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytti siltä, että saukot nauttivat. Kisailu oli leikkisää.

      Poista
  4. Ihanan rauhallinen maisema. Tuolla viihtyisin itsekin! Hyvin olit onnistunut saamaan saukoista kuvia. Ne on hauskoja vesseleitä. Koskikaraa en ole onnistunut itse koskaan näkemään, mutta eiköhän sen joskus onnistu näkemään :) Upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmitti vain tuo viimeinen saukkokuva. Jos olisin painanut suljinta sekuntia aiemmin olisi saukon pääkin ollut kuvassa.

      Poista
  5. Oi, hulppeaa kohdata saukko luonnossa! Olen usein nähnyt jälkiä ja tiedän paikankin, jossa saukot usein näyttäytyvät (muille), mutta itse en ole kuitenkaan ikinä sattunut kohtaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, se on hulppeaa. Paljon näkee jälkiä kun liikkuu luonnossa, mutta harvemmin tapaa jälkienjättäjän. Mutta oudointa oli kun viime talvena näin saukon kun satuin katsomaan ulos kaupunkikotini ikkunasta.

      Poista
  6. Elämyksellistä oli varmaan saukon kohtaaminen.
    Upeita luonto kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ilahdutti. Onnekkaimmat täällä Kuusamossa ovat tänä talvena saaneet lähikuvia saukoista Käylänkoskella.

      Poista
  7. Ihania kuvia! Saukkojen polskinta, alkoi kyllä viluttamaan itseäni...ihan kylmänväreet kulkee käsivarsia pitkin! Kaunista on, koskikaraa en ole vielä tälle talvelle nähnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läpi talven sulana pysyvissä koskipaikoissa täällä Kuusamossa taitaa jokaisessa olla koskikaroja.

      Poista
  8. Eipä tarvitse ihmetellä viihtymistäsi noissa maisemissa! Ihastuttavia kuvia. Saukkoja sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on lyhyen ajan sisällä nähty kahdella koskella saukkoja. Lienevätkö samat kun välimatkaa koskien välillä on noin seitsemän kilometriä.

      Poista
  9. Kiitos jaetusta ilosta!
    Mittaatko valkotasapainon joka kuvaa varten ja käytätkö harmaakorttia vai annatko tulla sitä mitä tulee, automaatilla tai ilman? YT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen luottanut kameran automaattiseen valkotasapainoon, mutta erityisesti talvella automatiikka ei aina osaa toistaa oikein valkoisen sävyjä. Silloin korjaan sävyt kuvankäsittelyohjelmalla vastaamaan paremmin todellisuutta.

      Poista
  10. Kauniita talvikuvia! On vaarmasti huikea tunne kohdata luonnon asukkeja, saukkoja en ole tavannut, mutta varmasti tuota elämää olisi mielenkiintoista seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimiä ei kai pitäisi inhimillistää, mutta minusta noiden saukkojen kisailu näytti samalta kuin pienet lapset olisivat polskineet vedessä.

      Poista