maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kiveskosken aamu

Ajelin eilen aurinkoisessa säässä kohti Kuusamoa. Mitä pohjoisemmaksi kuljin, sitä korkeammaksi kohosivat tienvarren lumipenkat ja sitä oudommalta tuntui ajatus, että Etelä-Suomessa kukkivat leskenlehdet ja sinivuokot. Kuusamossa ei kuki vielä vähään aikaan, maassa on lunta lähes 80 senttiä.

Aamun valjetessa lähdin käymään Kiveskoskella. Virtavesien ääreltä löytää elämää talvellakin. Koskikarat ovat varmoja havainnoitavia ja joutsenia toivoin myös näkeväni.

Lännen puolella taivas punertaa ennen auringonnousua.

Auriko on jo noussut, mutta se piilottelee vielä Kurtinvaaran takana.

Alavirrassa, Keltinkijärven puolella, on kolme joutsenta ja pieni vesilintu jota en tunnista. Pian neljäs joutsen lentää paikalle. Sille huudetut tervehdykset ovat ainoat kuulemani joutsenten äänet tänä aamuna, muuten ne pysyttelevät hiljaa.









Koskikarat eivät ole hiljaa. Niiden sirkutus soi taouttomana konserttina joka puolella.

Olen ennenkin todennut, että Kiveskosken karat ovat tottuneet rannalla kulkijoihin. Tilaisuuksia näihin kivelläkökötuskuviin on vaikka kuinka paljon.

Käyn kurkistamassa näkyisikö ylävirran puolella joutsenia, mutta yhtään lintua ei näy.





Olin lähtenyt niin aikaisin liikkeelle, etten ehtinyt syödä aamupalaa. Nyt on sopiva hetki istahtaa tulille evästelemään.




Auringon noustua ylemmäs alkaa virta heijastella kultaista valoa. Kaivan repusta istuinalustan ja jään rantapenkalle katselemaan karojen lentelyä ja ruokailua. Pakkasta on vain muutama aste, joten kylmä ei tule siinä istuskellessa. Kun olen hiljaa paikallani, eivät karat kiinnitä minuun mitään huomiota, kuulen jopa siipien suhahtelua kun ne lentävät ihan läheltä ohi.
























Melkoista vilskettä virralla.





18 kommenttia:

  1. Vapaana virtaa vedet jo pohojoisenkin korkeuksilla.

    Koskakara meinaa lentää valokuvasta ulos, hieno otos.

    Mukava oli jälleen katsoa kauniita kuviasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiveskoskella virtaa läpi talven. Se ei jäädy.
      Useampikin koskikara lensi ulos kuvasta :)

      Poista
  2. Vapaa vesi on niin kaunista! Ihania kuvia koskikaroista! Olisiko niillä jo kevättä rinnassa, kun lentävät pareittain...

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia koskikaroista sekä auringonnususta ja etenkin tykkäsin vesikasvien heijastuskuvasta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiveskoskella on paljon koskikaroja. Kuvattavaa riittää.

      Poista
  4. Täällä on taas niin monta helmeä!
    Ylimmän kuvan sävyt ovat niin kauniit. Kaislojen jääkaulukset. Veteen heijastuva aurinko.
    Ja nämä koskikarat, täällä pääsee vain oikeastaan nauttiman laulusta. Kara / karat ovat kovin varovaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka Kiveskosken koskialue on laaja, niin siitä huolimatta siellä on suhteellisen helppo kuvata niitä.

      Poista
  5. Kuvaatko aivan tien vieressä vai pystyykö kulkemaan kauemmaksi? Olen kerran siellä käynyt. Ja maantiesilta menee aivan vieressä. Hyvä idea, alusta takapuolen alle ja nautiskellen kuvaamaan. :D Pohjoisempana Lappia oli nähty jo myös joutsenia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihtelin liukulumikengillä alavirtaan. Hanki ei kanna jalankulkijaa. Ylävirtaan päin on tallattuja polkuja, jossa ei tarvita suksia tai lumikenkiä.

      Poista
  6. Hienoa luontokuvausta niin vedestä, kuin koskikaroistakin. Vedestä sojottavat kaislat jäähile kauluksenaan ovat erittäin kauniita.
    On jäistä vapaat vedet virtapaikoissa? Mikä kumman paikka tämä eteläisempi osa Koillismaata on, kun lähes kaikki vedet vielä jäässä? Ei tänne joutsenetkaan ole vielä ehntineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiveskoskessa virtaa niin runsaasti vettä, että se pysyy sulana. On mahdollista, että nuo näkemäni joutsenet talvehtivat koskella.

      Poista
  7. Hauskan näköisiä, pyöreitä pullukoita, nuo koskikarat. Niin erilaisia kuin varikset ja titityyt täällä.
    Kaunis retki sinulla taas.

    VastaaPoista