maanantai 21. toukokuuta 2018

Kukkakausi alkoi Kuusamossa

Paljon on ehtinyt tapahtua Oulangalla viiden päivän aikana. Viime maanantain tulvaretkellä ei Oulankajoen rannoilla vihertänyt, toista on nyt. Lämmin sää sai kasvun räjähtämään, taas kerran luonto yllätti. Kevään ensimmäiselle kasviretkelle lähtiessä ei voinut tietää mitä löytyy, tai löytyykö vielä mitään.

Polun varren näsiä kertoo tilanteen. Se on melkein ohikukkinut.


Jännittyneenä kurkistan tutulle neidonkenkäpaikalle. Ja siellä ne ovat, ensimmäisinä, kuten joka kevät, suojaisessa paikassa auringon lämmittämällä rinteellä.




Paahteisella kalliolla kasvava yksinäinen neidonkenkä on jo kuihtumassa. Onneksi neidokenkäaika ei tähän lopu. Kuusikoiden kätköissä kasvavat neidonkengät ovat vielä nuppuvaiheessa.










Aikaisessa ovat myös lapinvuokot. En muista koskaan ennen nähneeni lapinvuokon kukkivan tähän aikaan toukokuussa.






Lisää ihmeitä samalla kalliolla lapinvuokkojen kanssa, ihan ensimmäinen idänkeulankärjen kukka.


Entäs tämä? Valkoinen orvokki luonnonkukkana lienee aika harvinainen.


Mikä orvokkilaji on kyseessä, veikkauksia vastaanotetaan.


Oulankajoen vedenkorkeus muuttuu kevättulvan aikaan nopeasti. Vajaassa viikossa vedenpinnan korkeus on pudonnut 1,20 metriä. Lähiviikkoina veden määrä tulee laskemaan vielä noin metrin verran normaalilukemiin.


Kesän vihreys on vallannut jokilaakson. Viisi päivää sitten keskellä jokea olevan saaren koivut olivat lehdettömiä ja nyt niissä on isot lehdet.  Jokirannasta löysin nupulla olevia tuomia.




Könkään kuohu on Kiutakönkään putoussarjan viimeinen hyppyri ennen kuin koski rauhoittuu Mataraniemen suvantoon.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Kolme vuodenaikaa kerralla

Tällä viikolla Sallan Naruskan kylä olisi voinut mainostaa: Tule kokemaan kolme vuodenaikaa kerralla. Mökkivierailulla Naruskalla kahlasimme lumessa Naruskajärven viimeisiä jäitä katsomaan (talvi), ihastelimme tulvivaa jokea ja koivujen hiirenkorvia (kevät) ja nautimme yli 20 asteen lämmöstä kuunnellen moniäänistä lintujen konserttia (kesä).

Siekakönkäässä huilaa nyt vettä vauhdikkaasti.








Tulvavesi on noussut osittain Naruskantielle


Jokirantaan ei nyt pääse kun vesi on vallannut matalat rannat.


Maastossa on vielä lunta, tosin lämpimässä säässä se sulaa nopeasti.





Ylimmäinen-Vartto


Tuntuu oudolta kulkea lumessa kun ilman lämpötila on lähes hellelukemissa.


Koivut vihertävät kauniisti




Muuttolinnutkin ovat jo ehtineet Lappiin. Kaikkialla soi lintujen konsertti. Yritin tunnistaa laulajia. Peipposen laulun tunnistin ja järripeipon ryystämisen, mutta mikä on tuo moniääninen visertäjä jonka ääni kuuluu kirkkaana muiden laulajien joukossa? Onneksi se esitteli itsensä. Istuin rannan tulipaikalla kun läheisen puun oksalla liikahti. Linnulla oli sinistä ja oranssinpunaista kaulassa ja rinnassa, sinirinta! Ensimmäistä kertaa tavattiin. Luontoportti kertoo sinirinnasta: ”Lapin satakieli”, joka pesii vain Pohjoisessa Lapissa tunturikoivikoissa ja soistuneilla kosteilla paikoilla. Vähentynyt. 
Kaukaa on kesävieras tullut Naruskajokivarteen, se talvehtii Koillis-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.




Naruskajärven jäät sulivat paikalleen.




Naruskan tammi ja Porttikoski. Tästä alkaa 50 kilometriä pitkä Naruskajoki.



ps. Unohdin mainita, että ötökät eivät vaivanneet vielä. Muutama talvehtinut kirsisääski lenteli, mutta muuten sai olla rauhassa.

torstai 17. toukokuuta 2018

Tulvahuippu Kiutakönkäällä

Oulankajoen huipputulva menee ohi parissa päivässä. Jokakeväinen jännityksen kohde on, ehtiikö paikalle juuri oikeaan aikaan tulvan ollessa suurimmillaan. Ympäristö.fi:n vesistöennuste auttaa arvioinnissa. Nyt tulvahuipun oli ennustettu olevan 14.5. mutta lämpöaalto yllätti ja vesi oli korkeimmillaan 12.-13.5. Täällä itärajan tuntumassa lunta ei ollut tavanomaista enempää, siksi Kiutakönkäänkin vesi pysyi uomassaan eikä virrannut pitkin rantakallioita kuten huipputulvien aikaan. Tämän vuoden tulvahuipun vesimäärä oli noin 280 m³/s,  kun se esimerkiksi vuoden 2015 toukokuussa oli enimmillään 466 m³ sekunnissa. Mutta komeaa katsottavaa veden liike on nytkin.


Kiutakönkään kiehtovin paikka on kosken yläosa missä vesi putoaa jyrkästi kapeaan kouruun.








Aamupäivällä aurinko valaisee kosken takarannan dolomiittiseinämää.









Kallioon hakatussa uittouomassakin kohisee.


Sivu-uoma yhtyy pääuomaan könkään alaosassa.




Veden alle jääneitä puita Luontokeskuksen rannassa.


Ympäristö.fi Oulankajoki

lauantai 12. toukokuuta 2018

Heinijoen ja Kangasjoen kuohuja

Hepoköngäs on kevättulvan aikaan niitä kohteita jossa on poikettava vaikka matkaan tuleekin vähän mutkaa sen vuoksi. Helatorstaina moni muukin oli saanut saman idean. Iltapäivällä parkkipaikka oli täynnä, samoin läheisen kahvion parkkipaikka ja lisäksi oli pitkä rivi autoja tien varteen pysäköitynä. Onneksi osa tulvaturisteista oli jo lähdössä pois, joten autolle löytyi paikka ihan Hepokönkäälle lähtevän polun päästä.

Heinijoki virtaa kohti Hepokönkään putousta


Runsaan veden aikaan joki haarautuu koskenniskalla useampaan uomaan. Laavun vierellä oleva pääuoma ei näy tässä kuvassa, vaan reunimmainen sivu-uoma.




Vaikka autoja oli paljon, niin maastossa ei ollut ruuhkaa. Monet olivat lähteneet retkeilymielellä liikkeelle retkikeittimien tai eväskorien kanssa. Hepokönkään tulvanäytös on jonkinlainen kansanjuhla.


Putouksen yläosassa auringossa lämpötila oli reilusti yli kahdenkymmenen asteen, mutta kun laskeutui polkua alas putouksen alapuolisen pienen lammen rannalle, tuntui kuin olisi tullut kellariin. Polullakin oli vielä lunta ja jäätä, samoin lammen rannalla.


Hepokönkään  korkeudeksi on ilmoitettu 18 metriä.




Putouksen alaosan kuohuun muodostui pieni sateenkaari.






Puolangan ja Suomussalmen välillä maastossa näkyi vielä paljon lunta, joten vesimäärä könkäässä ehkä lisääntyykin lähipäivinä.








Matka jatkui kohti Suomussalmea. Matkan varrella olisi ollut kaksikin vesiputousta, mutta tällä kertaa ohitimme Varisjoen könkään ja jatkoimme matkaa Emäjoen varteen Kangasjoen putoukselle.

Kangasjoen vedet putoavat Emäjoen louhittuun uomaan Aittokosken voimalan alapuolella. Takarannan kuivuneen uoman louhikosta voi päätellä miten komea koski on joskus ollut kun Kiantajärven vedet ovat siinä virranneet.


Kangasjoen putousta on vähän hankala katsella putouksen puoleiselta rannalta. Kuva on otettu sillalta juuri putouksen yläpuolelta. Parhaiten putouksen näkisi vastarannalta. Näkymiä vastarannalta putouksen suuntaan ja putouksen esittely löytyy  Suomen vesiputoukset-sivustolta.


Putouksen vierelle ei pääse koska se on syvällä kallioiden välissä.


Tähän aikaan vuodesta paras hetki putouksen kuvaamiseen olisi aikainen aamu tai sitten ilta, eli ajankohta kun aurinko paistaa jokiuoman suuntaisesti. Iltapäivän kirkkaassa auringonpaisteessa putous jää varjoon.



Hepoköngäs kuohuu alla olevalla videolla: