keskiviikko 12. elokuuta 2015

Aamusumua Tiilikalla, Tiilikkamelonnan osa 2

Olen laittanut herätyksen kello neljän aikaan, mutta tapani mukaan herään paria minuuttia ennen kuin puhelin hälyttää. Kurkistan teltan oviaukosta ja totean että hyvältä näyttää. Sitten vaan lämmintä päälle ja vesille. Aamusumu on koko ajan liikkeessä, joten yhteen paikkaan ei kannata jäädä. Kajakilla voi siirtyä helposti paikasta toiseen sumun liikkeitä seuraten.




Idän taivaalla on lähes kirkasta, mutta vain hetken. Viereiseltä suolta vyöryy sumuseinämä, joka välillä peittää näkyvyyden kokonaan. Välillä taas selkenee.














Sumun seasta kuuluu kuikan huuto ja kohta näen kuikkaperheen uivan rannan tuntumassa. Suolla huutelevat kurjet.





















Sumuverhon väistyessä huomaan olevani ihan kalasääsken pesän luona. Ilmeisesti sääksellä on aamuvoimistelu menossa, koska se leyhyttelee siipiään pitkään ennen kuin lähtee lentoon.








Auringon noustua korkeammalle sumu muuttuu valkoiseksi ja alkaa vähän kerrassaan häipyä.




Palaan leiriin ja alan valmistella aamupalaa. Nuotiopaikka, jossa aion kiehauttaa nokipannukahvit, on hiekkarannan toisessa päässä. En ota kameraa mukaan kun arvelen, että sumujen mentyä ei ole enää mitään kuvattavaa. Niin väärässä olin.
Istun nuotiolla ja tuijottelen tuleen kun yht´äkkiä ihan läheltä kuuluu kurahdus. Järvellä näkemäni kuikkaperhe on tullut ihan lähelle rantaa, noin viiden metrin päähän minusta. Olen nähnyt paljon kuikkia, mutta en koskaan näin läheltä. Toivatko perillisensä näytille vai tulivatko näyttämään poikaselle, että tuo tuossa on ihminen, niitä liikkuu täällä joskus.


Vielä yksi ihme Tiilikalta. Telttaa purkaessa huomaan kaukana järvellä värikkään valoilmiön. Veden pinnalla on jotain hiukkasta, olisiko siitepölyä tai ehkä suopursuruostetta. Auringonsäteiden osuessa niihin tulee vedenpinnalle sateenkaaren sävyjä. Kuvassa ilmiö ei näy niin värikkäänä kuin luonnossa.



24 kommenttia:

  1. Huikeaa! Sumu tuo maisemaan oman upean lisänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumu taikoo hetkessä maiseman toisenlaiseksi. Minuutinkin aikana ehtii tapahtua paljon.

      Poista
  2. Wow, så magiskt vackert ... otroligt!

    VastaaPoista
  3. Mielettömiä kuvia! Ja mielenkiintoinen tuo viimeinen kuva, luonnossa näky on varmasti ollut upea.

    Tällaisia kuvia nähdessäni haaveilen itsekin herääväni aamuyöllä ja lähteväni kuvaamaan. Sisäinen kelloni vain käy sellaisessa ajassa, että neljään valvominen olisi huomattavasti helpompaa kuin silloin herääminen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sittenhän se on helppoa jos valvot neljään ;) Aamuvaloja kuvaamaan vaan.
      Spektri oli kyllä hieno, erityisesti silloin kun siitä näkyi aavistus sumun läpi, mutta siitä en onnistunut saamaan mielestäni kuvaa.

      Poista
  4. Minä en kyllä uskaltaisi sumulla lähteä melomaan. Minulla on vaikeuksia orientoitua kirkkaallakin säällä. Täytyy tyytyä rannalta kuvaamiseen sumulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienellä järvellä sumussa liikkuminen ei ole ongelma. Varsinkin kun sumu liikkui niin että maisema avautui välillä verhon tavoin.

      Poista
  5. Henkeäsalpaavan kauniit maisemat, sumu on tosi kaunista, vaikka voihan se olla vaarallistakin vesillä ollessa(si).
    (Olit muuten oikeassa, kun arvasit, että matkustan Venäjälle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumu on vaarallista isoilla järvillä tai merellä. Tiilikan kaltaisella pikkujärvellä pelkästään kiehtovaa.
      (tiesin, tiesin)

      Poista
  6. Sumussa on ihan omaa mystiikkaansa. Näin vasta jossain kuvan samanlaisesta ilmiöstä, jossa juurikin veden pinnalla oleva suopursuruoste ja ilmeisesti auringon valo tekivät tuon ilmiön. Yhdyn muuten edelliseen, tiedän mitä on sakea sumu suurella järvellä, voihan se olla vaarallistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suopursuruostetta oli runsaasti Länsi-Lapin ja Kainuunkin alueella. Kuuset ovat ikävännäköisiä, mutta ilmeisesti se ei haittaa kuusen kasvua pitemmän päälle.

      Poista
  7. Huikeat sumukuvat ja ihanat retkitunnelmat muutenkin. Kiitos niistä. Olen järven rannalla syntynyt mutta melontaa en ole koskaan harrastanut, mieli tekisi kyllä opetella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melonta ja kuvaaminen sopivat yhteen siksi, että meloja näkee eteenpäin toisin kuin soutaja. Tukevassa kajakissa kuvaaminen on helppoa, toki jalustaa ei voi käyttää vaan käsivaralta on kuvattava.

      Poista
  8. Melkein tunnen tuon kosteuden ja kuulen kuikan huudon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma oli kohdallaan, värisävyt, valot ja lintujen äänet.

      Poista
  9. Taitaa pitää alkaa suunnitella kajaakkiretkeä Tiilikalle. Tiilikalla ei nimittäin voi tehdä jalkapatikassa ympyräreittiä mutta vettä pitkin voi. Kiitos ideasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesitse kaikki Tiilikan nähtävyydet ovat helpoimmin saavutettavissa. Ja muutenkin helppoa kun tarvitsee vain nostella tavarat kajakkiin, eikä kantaa retkivarustusta.

      Poista
  10. Niin somasti läikäyttelee sisintä nämä upeat kuvat.

    Pitää katsoa uudelleen.

    VastaaPoista