torstai 29. tammikuuta 2015

Kiutalaisen maalla ja Rytisuon talvireitillä

Etsin Rytisuon lumikenkäreitin aloituspaikkaa Liikasenvaaran tien varrella Oulangan tutkimusaseman kohdalla. Aamuhämärässä ei polkumerkintöjä osu silmään, joten lähden seuraamaan varastorakennuksen nurkalta lähtevää kelkkauraa. Muutaman sadan metrin jälkeen kelkkaura kaartaa Kourulammen jäälle, kohti vastarannalla pilkottavaa tulipaikkaa. Mutta siinä välissä, keskellä lampea, näkyy muovinauhoin rajattu alue. Arvelen, että on viisainta pysyä rannalla, varsinkin kun lammen rannan tuntumassa on lumessa syviä kuoppia, joissa näkyy vettä. Olen tänä talvena kertaalleen kastellut karvapohjasuksieni pohjat, enkä halua toistaa samaa virhettä.

Hiljaisuuden keskeltä kuuluu äkkiä kummallista ääntä. Toisaalta kuuluu samanlainen ääni. En osaa tunnistaa äänen alkuperää, mutta kohta ihan lähellä kahahtaa, lumi tippuu puun latvasta ja suuri tumma lintu vilahtaa puiden välissä. En ehdi tunnistaa lentäjää.
.



Kiutavaaran pitäisi näkyä Kourulammen takaa, mutta nyt pilvi peittää sen laen.



Enpä ole ennen nähnyt tällaista rakennusta. Oviaukon yläpuolen katos on kuin linnun nokka ja reunuskoristeet muistuttavat hampaita. Paluumatkalla selvisi tämän ja muiden lammen rannan rakennusten tarkoitus. Olen kiutalaisten maalla. Kilometrin mittainen Kourulammen ympärillä kiertävä polku on lasten luontopolku, nimeltään Kiutalaisen polku.

Tämän rakennuksen tarkoitus on varmaan airojen ja muiden venetarvikkeiden säilyttäminen. Se on veneen ja laiturin lähellä. Oviaukkokin on airon lavan muotoinen.

Kourulammen tulipaikka on lammen luoteisrannalla, lähellä Kiutakönkään leirintäaluetta. En ala viritellä tulia, vaikka makkaraakin on repussa. Tutkimusaseman tuhdista aamupalasta on vielä energiaa jäljellä. Jatkan siis matkaa, mutta tänne on palattava viimeistään silloin kun kevätaurinko valaisee rantaa.


Lumi on koristellut rannan kelon kauniiksi.



Leirintäalueen aita on myös lumen kaunistama.




Tikapuutaidetta Kiutakönkään leirintäalueelta.

Leirintäalueen pihassa yhytän Rytisuon lumikenkäreitin merkinnät.  Viimeisimmän lumisateen jälkeen polulla on kulkeneet vain jänikset, porot ja hirvet.






Rytisuon lumikenkäreitti kulkee Liikasenvaarantieltä Runsuniitylle saakka Karhunkierroksen polkua noin parin kilometrin matkan.

Joku on asetellut kannon rakoon hirven (?) sääriluun.

Kiertelen hetken Talvilammen rantoja. Sää on seljennyt sen verran, että Kiutavaara erottuu nyt lammen takaa.

Paluumatkalla selviää miksi en löytänyt aloituspaikkaa Liikasenvaaran tien varrelta. Polkumerkinnät kyllä alkavat ihan tien varresta, mutta alun sataviisikymmentä metriä on pohjustamatonta, siis umpihankea. Reitille kannattaa siis lähteä tienvarren varastorakennuksen takaa ja noin sadan metrin jälkeen siirtyä merkitylle lumikenkäuralle.


8 kommenttia:

  1. En voi taas muuta kuin hämmästellä eroa pohjoisen ja etelän välillä. Meillä on asteet plussan puolella ja vähäinen lumi oli sulanut lisää yön aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täällä on parin viime päivän aikana tullut parikymmentä senttiä lisää lunta.

      Poista
  2. Lumi saa tikapuut ja aidankin näyttämään niin upeilta.
    Kauniita kuvia jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koristelutarpeita on nyt runsaasti. Tosin, tänään tuuli riepottaa lunta puista.

      Poista
  3. Tikapuut ja aidat on mahtavan upean näköiset.
    Meillä hupenee viiminenkin lumi.. :) Mutta onhan Suomi pitkä maa, pää pohjoisessa ja jalat ei ihan niin pohjoisessa.. hi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusamo taitaa tällä hetkellä olla Suomen lumisin paikka. Forecan lumensyvyyskartassa on 85 cm, ja koko ajan tulee lisää lunta.

      Poista
  4. Olipa kiehtova postaus kuvineen ja kerronnaltaan.
    Vanhanajan riukuaita on aitoista kaunein. Tässä kun vielä on kaunis lumikuorrutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakennettu ympäristökin on kaunis lumen koristelemana.

      Poista