lauantai 11. lokakuuta 2014

Kaupunkimelontaa

Haukivedeltä tultua lasken kajakin vesille Rauhalahdessa, josta lähden melomaan kohti Savolanniemeä. Tällä melontamatkalla katselen Saaristokaupunkia vesiltä; siltojen alta ja rantojen tuntumasta.

Pölhönsaari on Saaristokadun ensimmäinen saari kaupungin keskustasta päin tullessa. Pölhössä on nuotiokatos ja laiturit sekä isoille veneille, että pienemmille. Nuotiopaikalle pääsee toki myös jalan tai polkupyörällä, Saaristokadun varrelta erkanevaa hiekkatietä pitkin.



Keskustanäkymät jäävät selän taakse, kun käännyn etelään, kohti Saaristokadun siltoja.

Saaristokadun sillat on nimetty kuopiolaistaustaisten kuvataiteilijoiden mukaan. Unto Koistisen silta yhdistää Korkeasaaren takana näkyvään Kärängän niemeen. Kesäisin Korkeasaaressa on jäätelökioski, joten melojan on kätevää rantautua laiturille ja käydä jäätelöostoksilla.


Jatkan Kärängänniemen länsirannan tuntumassa kohti Keilankannan siltaa. Tässä tyypillistä rantamaisemaa, uusien asuintalojen lomassa on vanhaa asutusta ja rantasaunoja.



Keilankannan silta ja sillan vieren 13-kerroksiset "siltavahdit" ovat maamerkkeinä Etelä-Kallavedellä liikkuville.






Pieni puisto löytyy ihan Keilankannan sillan viereltä. Tätä voi katsella vain sillan alla kulkevalta jalankulkuväylältä tai vesiltä.

Samaan aikaan, kanavan toisella rannalla, on nähtävissä luonnon luomia sammalistutuksia kalliossa.

Sillan alla on venelaituri. Oletan että kiinnityspaikat on tarkoitettu vain väliaikaiseen rantautumiseen. Siltavahti-kerrostalon sininen tukimuuriseinä on Sirpa Miettisen ympäristötaideteos "Meri lahjoitti sen meille". Tämäkin taideteos on vain sillan alla kulkijoiden ja vesilläliikkujien nähtävänä.

Saaristokadun taidetta esittelevä Saaristogalleria-esite kertoo taideteoksesta näin: työryhmä Sirpa Miettinen, Valpuri Lindberg, Piia Kukkaslahti Ferreira, 2010
sijainti: Keilankanavan laituri, leveys 80m, korkeus 3m, värjätty ruiskubetoni, kierrätetty ruostumaton teräs (Metso Automation Oy)
Meri lahjoitti sen meille on kokonaisvaltaisesti tilan ja ympäristönsä haltuunottava, veden orgaaneja muotoja yhdistelevä teos. Kolmiulotteiset muodot levittäytyvät koko tukimuurin alueelle sekä edessä olevalle kävelyalueelle. Teos on osallistava; kävelyalueella oleville kierrätysmetalliosille voi istua. Meri lahjoitti sen meille toimii pehmentävänä ja elävöittävänä, sekä pimeän aikaan valaistuna 
elementtinä rakennetun ympäristönsä kanssa.




Kanavan toisen rannan paljaaksi kuorittu kallio on luonnon ympäristötaidetta. Kuvassa erottuu vähän heikosti kukka kalliossa. Se on Harald Karstenin teos "Viesti sinulle". Saaristogallerian esitteessä siitä kerrotaan näin:
Harald Karsten, 2010 ruostumaton teräs, värillinen akryyli, sijainti: Keilankanavan Kalliopuisto, korkeus 13 m, leveys 4m. Viesti sinulle on kukkatervehdys ja hyvän tahdon ele kaikille ihmisille. Se pyrkii tuottamaan hyvän olon tunteen ja edistämään ihmisten välistä kanssakäymistä. Valaistuna teos toimii myös eräänlaisena majakkana.



Taidenäyttely jää taakse ja edessä on lähes viiden kilometrin pikataival vastatuuleen kohti Rautoniemen kärkeä. Siellä tapaan ensimmäisen ja ainoaksi jääneen toisen vesilläliikkujan. Soutaja, perässään ponttoonilautta, puskee sivutuulessa kohti Luhastensaloa. Matka näyttää edistyvän hitaasti, mutta soutaja toteaa, että vielä on päivän valoisaa aikaa jäljellä ehtiä perille.

Minä kaarran Rautoniemen kärjestä Savolanniemen kajakkivajan suuntaan.

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jo oli aikakin tutustua kaupunkiin vesiltä käsin. Yleensä tulee lähdettyä melomaan pois päin kaupungista.

      Poista
  2. Valsun upeita heijastuksia !!
    Saat kauniita kuvia mistä vaan, ei ainoastaan Lapista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanavassa ja lahtien suojaisissa sopukoissa oli sen verran tyyntä että heijasteli.

      Poista
  3. tuttuja maisemia, mutta olen nähnyt niitä vain maasta käsin. Vedestä käsin niihin tulee ihan uusi ulottuvuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkymät on ihan erilaiset kun niitä katsele veden pinnan tasolta.

      Poista
  4. Kaupunkimelontahan näyttää myös varsin mukavalta. Erilaista, mutta kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja löytää taideteoksia joita ei muistanut olevankaan. Tilataideteoksesta oli lehdissä juttua silloin kun se valmistui, mutta kun se ei näy tielle eikä sillalle, niin on päässyt unohtumaan sen olemassaolo.

      Poista
  5. Näyttää olleen kaunis melontasää ja maisema vielä ruskaväreissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rannoilla ruskavärit viipyvät vähän pitempään kuin muualla.

      Poista