perjantai 24. heinäkuuta 2009

Lehtikiukas

Lehtikiukkaalta etelään


Punakoiso


Haituva kelluu


Tyyni järvenselkä houkutteli tekemään retken selän yli Lehtikiukkaalle. Alkumatkasta vähän ropisi vettä mutta päästyäni Kummelisaaren ja Hoikkakiukkaan paikkeille sade lakkasi.
Veden pinnalla kellui pieni pallero. Kun menin lähemmäksi näin sen olevan jonkun kukan siemenhaituva. Tuli taas mieleen että juuri meloja näkee ne pienimmätkin yksityiskohdat kulkiessaan. Soutaja on selin ja airot ovat jo rikkoneet veden pinnan ennen kuin joku pieni asia tulee näkyviin. Moottoriveneilijät taas ajavat niin nopeasti ja ovat niin korkealla etteivät voi nähdä yksityiskohtia.

Kun olin aikani pyörinyt kameran kanssa haituvan ympärillä suunnistin Hoikkakiukkaan rantaa kohti etelää. Pienen ruohikkotupsuisen luodon luona eteeni pelmahti yht´äkkiä joutsenperhe. Säikähdettiin puolin ja toisin ja poistuimme eri suuntiin. Meloessani kohti Lehtikiukkaan rantaa näin salmeen vilahtavan kajakkikaksikon. On harvinaista nähdä muita melojia näillä vesillä. Vesialue on suuri ja melojia suhteellisen vähän.

Lehtikiukkaan etelärannalla on korkea kallio joka näkyy kauas selälle. Sinne oli nyt tarkoitus kiivetä. Lähellä olevasta poukamasta löytyi kivien välistä pieni hiekkaranta johon oli helppo rantautua ohjaamalla kajakki vauhdilla hietikolle. Onkohan se Lehtikiukkaan ainoa hiekkaranta. Paikalta lähti polku rantaa myötäillen kalliolle päin.
Kallio oli jyrkempi kuin miltä se järveltä näytti. Feelmax-tossut eivät oikein ole tarkoitettu vuorikiipeilyyn, huomasin. Löysin kuitenkin reitin kallion ylätasanteelle ja kääntyessäni katsomaan eteeni levittäytyvää maisemaa huokasin taas kerran ihmetyksestä. Eteeni avautui käkkyrämäntyjen ja kallion lomasta järvenselkää jota pienet saaret pilkuttivat.
Kalliolla kukki keltaista ukontulikukkaa. Myös sinikellot sinnittelivät kalliolla. Kosteutta varmaan riittää koska sianpuolukkakasvustokin oli rehevää. Laskeuduin alas rannan tuntumaan. Sieltä löytyi kaistale ahomansikkaa kivien lomasta. Erikoinen kasvupaikka mansikalle. Rantakivikossa kasvi myös punakoisoa. Etelässä se lienee yleinen kasvi mutta minä näin sellaisen ensimmäistä kertaa luonnossa.

Palasin kajakille ja otin suunnan kohti lounasta ja kotia. Matkaa suoraan meloen tulee vähän yli neljä kilometriä. Ja näkyvyyttäkin riittää koko matkalle. Lehdettömään aikaan Lehtikiukkaan kallio näkyy kun kotisohvalla istuen katselee ikkunasta ulos.
Taas tuli yksi paikka lisää johon palata melontaretkilläni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti